sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Alkuteos: The Weed that Strings the Hangman's Bag, suom. Laura Beck
Bazar 2014
389s. (E-kirja)

Toinen reissukirja vielä jakoon. Oli tosiaan pakko lainata vielä toinenkin e-kirja, kun edellinen tuli luettua loppuun jo ennen paluulentoa. Päätin ottaa testiin Flavia De Luce -sarjan toisen kirjan. Ensimmäinenhän ei minua aivan täysin vakuuttunut, mutta onnekseni sain rohkaisevaa kommenttia siitä, että seuraava kirja olisi jo parempi ja uskalsin jatkaa vielä seuraavan kirjan pariin.

Toisessa osassa Flavia pääsee jälleen ratkomaan murhaa, kun kuuluisan nukketeatterin vetäjä Rubert Porson surmataan kesken näytöksen. Aluksi vaikuttaa siltä, että Porson nukketeattereineen ja apulaisineen saapui vain sattumalta Flavian kotikaupunkiin, mutta tarinan edetessä ja Flavian saadessa salaisuuksia selville, löytyykin Porsonin ja Bishop's Laceyn väliltä yhteyksiä. Näyttää siltä, että tapaus liittyy jotenkin muutamien vuosien takaiseen kuolemantapaukseen, jossa läheisen maatilan viisivuotias poika löydettiin hirttäytyneenä metsästä. Nokkela Flavia saa kuin saakin tapauksen ratkaistua ja taas sellaisin kääntein etten ainakaan minä osannut kirjan alussa odottaa tällaista loppuratkaisua. 

Kirjassa oli paljon uusia hahmoja, kuten nukketeatterin Herra Porson ja hänen apulaisensa Nialla sekä maatilan asukkaat. Uudet hahmot ovat luonnollisesti tärkeitä tarinan kannalta, mutta itseäni kiinnosti ehdottomasti enemmän tutustua lisää Flaviaan ja hänen siskoihinsa, jotka eivät vieläkään tule toimeen keskenään. Kirjassa saatiin myös uutta tietoa tyttöjen jo edesmenneestä ädistä ja tämä äidin tapaus onkin yksi sellaisista, joiden uskon ja toivon kehittyvän sarjan edetessä. Omaksi suosikikseni henkilöistä nousi kuitenkin perheen hovimestari Dogger, joka vaikuttaa jollakin tavalla niin herttaiselta ja fiksulta vanhalta mieheltä. Pidin Doggerista jo ensimmäisessä kirjassa, mutta tämä toinen osa vahvisti vain mielipidettäni hänestä. 

Pidin tästä toisesta kirjasta ensimmäistä enemmän ja se tulikin luettua ihan muutamassa päivässä. Vaikka tarina eteni alkuun melko hitaasti ja murhakin tapahtui vasta kirjan puolivälin paikkeilla, oli kokonaisuus edellistä houkuttavampi ja puoleensavetävämpi. Edellisessä osassa toivoin vielä lisää jännitystä, mutta tämä kirja ei ollut edes niin jännittävä kuin edellinen. Siitä huolimatta tämä kirja toimi kokonaisuuten ja osoitti ainakin minulle sen, että dekkari voi toimia ilman jatkuvaa jännitystäkin. Tämä toinenn osa varmisti sen, että jossakin vaiheessa aion jatkaa tätä sarjaa vielä eteenpäin ja katsoa mihin Flavian tarina kehittyy. 

★★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti