maanantai 11. syyskuuta 2017

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Gummerrus 2017
231s.

Listasin aikoinaan Selja Ahavan uutuuden Ennen kuin mieheni katoaa yhdeksi niistä uutuuskirjoista, joita tältä syksyltä odotan. Tarttuessani tähän Ahavan uutuuteen en tiennyt kirjasta juurikaan. Olin tietoisesti vältellyt kaikkien blogitekstien ja muiden arvioiden lukemista, sillä olen huomannut suhtautuvani kirjaan niiden myötä aivan eri tavalla. Halusin kerrankin antaa odottamalleni uutuuskirjalle mahdollisuuden ainoastaan sillä perusteella, minkä käsityksen olin saanut kustantajan esittelystä ja kirjan takakansitekstistä. Ja onneksi näin tein. En ole vielä muiden teksteihin tutustunut, mutta veikkaan, että olisin suhtautunut kirjaan ennakkoon aivan toisella tavalla, jos siitä oikeasti olisin jotakin jo etukäteenkin tiennyt. Jos siis olet onnistunut välttämään tätä kirjaa koskevia kirjoituksia tähän asti ja aiot kirjan lukea, suosittelen jatkamaan välttelyä.

En enää muista aivan tarkkaan, mitä tältä kirjalta odotin. En kuitenkaan odottanut aivan sellaista tarinaa, johon lopulta tutustuin. Olin ajatellut kirjan liittyvän johonkin sairauteen, jossa ihminen vähitellen muuttuu siitä tutusta itsestään joksikin vieraaksi. Jotakin Alzheimerin tai jonkin muun muistisairauden kuvausta lähiomaisen näkökulmasta. Mutta eihän se sitten ihan niin ollutkaan. 

"Mieheni vetää henkeä. Niin kuin tehdään, kuin ollaan sanomassa jotain, mikä muuttaa kaiken. Ilma kohoaa rintaan, pysähtyy hetkeksi ja purkautuu sitten pois. Ja tämän hän sanoo:
 - Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.
Näin sanoo mieheni, neljäkymmentä vuotta myöhässä."

Tämä lause jakaa kirjan päähenkilön ajan kahtia. Kirjassa seurataan, mitä tapahtuu, kun avioimies ilmoittaa haluavansa olla nainen ja alkaa vähitellen muuttaa itseään toiseen sukupuoleen. Aluksi muuttuvat hiukset ja pukeutuminen. Vain pieniä muutoksia, joita voi vielä jotenkin kestää, mutta lopulta vaihtuvat nimi ja sukupuolikin. Miehestä tulee nainen, Lili. Prosessia kuvataan miehen puolison näkökulmasta. Tämä on kertomus siitä tuskasta, jota hän kokee menettäessään miestään pala palalta. 

Pääosin pidin tästä kirjasta. Sen kieli oli kaunista ja lukeminen sujuvaa. Aluksi pidin hieman outoina väleihin lisättyjä viittauksia Kolumbuksen retkiin, mutta myöhemmin nekin alkoivat kauniisti yhdistyä osaksi tarinaa. Tuntui, että kirja oikein imaisi mukaansa ja sivut vain kääntyivät toinen toisensa perään. Mielestäni tässä teoksessa kuvattiin hienosti, miten tuttu ja turvallinen puoliso etääntyy vähitellen ja kaiken kipuilun keskellä luodaan katsetta myös tulevaisuuteen. Vielä jonakin päivänä oman miehen voi nähdä naisena ja kutsua häntä myös uudella nimellä. 

Samaan aikaan tämä teos herättää minussa hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Tulee sellainen olo, että saako tällaisesta kirjasta edes pitää. Kirjassa ei ole annettu minkäänlaista ääntä muutosprosessia kokevalle miehelle. Uskon kuitenkin hänen kokeneen vähintäänkin samankaltaista tuskaa kuin vaimonsa, sillä ympäröivä yhteiskunta ei läheskään aina suhtaudu mitenkään kovin myönteisesti sukupuoltaan korjaaviin henkilöihin. Eihän edes se kaikista läheisin henkilö, oma vaimo, ymmärrä häntä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt tämä kirja perustuu Ahavan omille kokemuksille, joten sikäli aiheen rajaus vain puolison näkökulmaan tuntuu loogiselta. Ehkä sitten jokin toinen teos joltakin toiselta kirjailijalta avaa aihetta monipuolisemmin, sillä minua ainakin kovasti kiinnostaisi tässä myös se toisen ihmisen näkökulma. Miltä tuntuu lausua nuo elämää muuttavat sanat ja kokea kaikki se, mikä siitä seuraa ennen kuin saa olla sitä, mikä tuntuu oikealta.

Puen ylleni hautajaismekon.
Vedän kumisaappaat jalkaan ja menen puutarhaan.
Tuntuu hyvältä puhua selkeillä päälauseilla näin.
Kaivan lapiolla kuopan keskelle perunamaata.
Tämä on mieheni raivaama kasvimaa.
Poljen lapiota, ja multa sotkee mekon.
Kun kuoppa on tarpeeksi syvä, lasken pahvilaatikkoon sen pohjalle.
Pahvilaatikossa ovat mieheni paidat, jotka pelastin roskalaatikosta.
Seison hetken.
Lapioin maan takaisin kuoppaan.
Perunat kasvakoot hänen päälleen.
Minun mieheni on tänään mennyt pois.

★★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti